(English translation: http://juho6.blogspot.fi/2013/09/everything-was-fine.html) miten mä voin rakastaa täysillä pahottamatta mieltäni puheenikin verrattuna hiljasuuteeni ku purisin kieltäsi joskus, luulin oikein eläneeni mut taiski olla eri tunteet näytillä mun kone pyöritti väärää käyttistä se ois pitäny sulkea mut vieläpä muille sitä ilosesti näytin, häh tyhmä, tyhmempi, Juho, huku suohosi kosi itseäsi koska itsesi olet kumppaniksesi ansainnut, suohirviö tää menee vihaksi itseä kohtaan on vaikeet sitä paskaa tyyppii itessää kohtaa unohtaa hetkii ku ei oo myöntyny näkemään et silmät kii kaikki on hämärää ja muuttuu sitä pimeämmäksi mitä pidemmämmäksi venyy silmäluomien lukitus pään sisäl oli kaunis ja rumilus ei tullu ees itellee oikein tulkituks jos voin kaiken peruuttaa painais vaik kaks vuot putkee kumitust koska en ollu sormus sormes olin puristus käsinä kaulan ympärillä tarjosin kynttilää kädessä kannettavaks poltin sen sydämeen saakka ja jätin yksiksee parannettavaks ku silmät avas, kaikki vaa kävi niin ku kävi ku kaikki vaan kävi ei käyny kyllä tai ei ainoastaan kävi silmäpussein jätesäkit keho lähti irti käsist purin sulta luulot pois huusin lähettyviltä kuurotki pois jos vaik tänä aamuna kerranki puuro ois hyvää mut ei, räkäsin sinne ennen ku panin sen keittymään oikeet tunteet peittyy täl leikkityynyllä millä pään peitän tukahdutan palaneen käryn sisältä höngin ulos kukkasia, mut ne on rumia vaik sanoinki et ne on kauniita - sun kuvia mun puheiden takan käyskentelevät jalat oli ontuvia mut uskoit mua, sul oli ruuvit löysäl ja mä istutin ihoos uutta mutteria tarjosin haavojen peitteeks puuteria ja ku halusit huomiota halauksen verran sä sanoit et mä oon pehmee ku kerma mut must mä olin sormi joka kaivo sunki nenästä verta ku silmät avas, kaikki vaa kävi niin ku kävi ku kaikki vaa kävi ei käyny kyllä tai ei ainoastaan kävi silmäpussein jätesäkit keho lähti irti käsist mä olin uneton yö olin vittumainen päivätyö olin suu, joka sielun syö olin nyrkki joka maahan lyö

(English translation: http://juho6.blogspot.fi/2013/09/i-moved-in-with-you.html) muutin sun luo vaik et pyytäny aamul sängyl tsiigaan ku pynttäännyt tiskaan sun tiskit vaik et pyytänyt ja tiskaan ne vaik sanot et vittu teen sen ite ostan sulle koruja, joit et laita kaulaan ostan meille yhteisen hautapaikan kaiverran puuhun, että rakastan sua kaiverran puuhun, että rakastat mua muutin sun luo vaik et pyytäny sä oot syy etten aio elämää kyllästyy unohdan, aina, kaiken mitä sanot varmistaakseni etten suhun kyllästy oisin sun luon, vaik sua pitäs sänkyyn hyysää arkiaamuin kiillottaisin pyörää et voisin sut töihin kyysää jos sul ois paha olla, saattasin kysästä et tarviit sä sydämes vieree toista lohduttavaa sydäntä tai sit päästäsin parhaimman runoni kynästä ja sä sanot etten erota huonoo hyvästä sä sanot etten erota huonoo hyvästä sä sanot etten erota huonoo hyvästä sä sanot etten erota pahaa hyvästä ku kaupungil painan mielee kaikki elees ku sua seuraan ja ku et oo lähel kelaan sitä nauhaa ees taas otan sust valokuvii ku nukut enkä kerro sulle sitä ku oot töis, puen sun vaatteit päälle ja mietin millast on olla sinä luen sun päiväkirjaa ku kirjottaisit sitä mulle ja teen sinne lisäyksiä siitä kuinka rakastat mua ku hankit lähestymiskiellon, tiiän, teet sen rakkaudesta sust vaa tuntuu liian hyvältä ku oon sun lähellä ja uhatessas mua pesaril painumaa vittuu tiiän et oikeesti haluut et vaa panisin sua kovaa koska ku teen niin, sä näyttelet vastahakosta sun silmät vetistää, susta tuntuu nii hyvält kuollessas kuuntelen korva sun rinnal sun viimesen sydämen lyönnin ja hautajaisias seuraavana yönä hautaan itteni elävänä samaan arkkuun sun kanssa, muutin sun luo vaik et pyytäny

(English translation: http://juho6.blogspot.fi/2013/09/hair-in-front-of-my-eyes.html) Sun hiukset liehuu mun silmien edessä niin etten nää mitään muuta ne on esirippu oot näytelmä mä haltioitunu yleisö joka ajattelee sujauttavansa kuiskaajalle lapun lähtisit ulos mun kanssa maailmaan jossa tähdet paistaa kirkkaampina ku aurinko jossa puut humisee lentokoneet hiljaisiksi Väliaika tulee ennen alkua katoat takahuoneeseen mut sun hiukset liehuu mun silmien edessä ne tuoksuu siltä et mun tekee mieli pestä hampaat kevään ekoil koivun hiirenkorvilla ja sopertaa niiden lomasta ku karhu ett jos tää tuuli vielä yltyy niin sun hiukset on pian mun suussa mut tyyntyy suutelen sun hiuksia jokaista yksitellen Unelmoin sut suihkussa shampoo valuu alas selkää, joka on koski silmät kiinni sukellat vesiputouksen läpi se on mulle ihan liikaa ku palaan paikalleni ja sun hiukset liehuu mun silmien edessä mun tekee mieli tarttua niistä kiinni, vetää sut syliini ja pitää susta huolta ku oisit pieni hiiri, mut sit näytelmä alkaa. Lava täyttyy rooleista vailla esittäjää ne huutaa kaikki toistensa päälle samalla ku ne repii sun hiuksia hampaillaan alas saadakseen tilaa lavasteet alkaa vähitellen tulla esiin siellä on keskiyö ja monta ikkunaa jossa palaa lepattava valo pimeistä asunnoista laskeutuu ihmisiä hiuksista tehtyjä köysiä pitkin kadulle ne jää keskustelemaan keskenään kuiskaamalla sammuneiden katulamppujen alle ett oisko tänä iltana aikaa iltasadulle

(English translation: http://juho6.blogspot.fi/2013/09/the-flying-fish.html) kauniita oli sanat toisten suusta sanottuna kielten kärjillä siroiksi hiottuja mielessä palasiksi hajotettuna piti kauan kadotettua jonka piti pölyn läpi paistaa raaoistakin jotain joka kestää vaik silt ruumiin raiskaa mut rumii oli lauseet, ei uskaltanu niitä ite kuulla karkeina vailla sileää jonka vierellä pystyisi sietämään oli jaloista karvat vietävä tien pientareella ei nähny partaterien sukeltavan metsään mut sääriä pakkanen puhutteli nii kai oli sit pakko lentää kohmeiset siivet rapisi ku kuiski hädän hetkeä jalat petti alta kun luuli tämän tehneensä sydän ennen niin pehmeetä, nyt vain pelkkä elin ja koska pelkäsi selin, lähti lentoon selkäevin sydän ennen niin pehmeetä, nyt vain pelkkä elin ja koska pelkäsi selin, lähti lentoon selkäevin lintujen keskellä on lentokala ojenna sille suukko, se syö sulta huulet ku lentokalan siipien läiskähdysten äänen kuulet huuda äänijänteet tules: mitäs pirua sä tänne tulet turha on pinta jossa luodaan kaikki aallot raajojen pärskähdyksil tai vesii kohti hengittävä saa tutan joka kiroo: aion pärjää yksil! taivaan salamavalon välähdyksin pyrin täyttämään tän diskon jonka ainoossa pimeessä nurkassa istuin ja muiden tympeil katseil itteäni viskoin sukkien kadonneet paritki itteeni kiskoin ja mietin "miksei ne sovi mun käsiin?!" voi voi voi parkaa, kaikki on liian rankkaa uin kun näin rannassa varoitusmerkkien kangastuksia näin ladut liukkaana, käsilläni kannoin suksia majakan valo tarttu silmieni kalvojen verkkoon hämähäkki söi saaliin, mut ku sen silmät majakan valo tarttu silmieni kalvojen verkkoon hämähäkki söi saaliin, mut ku sen silmät oli niin surullisia lintujen keskellä on lentokala ojenna sille suukko, se syö sulta huulet ku lentokalan siipien läiskähdysten äänen kuulet huuda äänijänteet tules: mitäs pirua sä tänne tulet jäänee silti viimenen puheenvuoro sanoihi jotka ei tarkota mitää lauseisii, joil ei yritetä sanoo mitää mitä muka pitää kopioidaha vois, katella ilmeistä mikä helposti kuullaan kauniina valmistautuu etukätee ja myhäillä kuka kauneiten laulaa kilpaa taas tunne siitä ettei kukaan kuule johtuu siit ettei osaa puhua iloista suruja, aamupalaks ahmiin mahanpuruja päässä harmaita huhuja, koska mustia on valheet vapauta maailma ku itelles oot tehny valkeesta kahleet ei riitä rahkeet, ei riitä alkeet, ei selityksii tartte ei haluu mennä poikki mut vähitellen halkeilee ja ällöttävää on veri jonka saa haavoistaan noroamaan koska se valuu vain kun sydän ei ollut kotonansa

(English translation: http://juho6.blogspot.fi/2013/09/playmobil-man.html) Playmobil-mies osti tontin järven rannalta uimahousut jalassa palkkas virolaisen työmiehen kaatamaan sielt kaikki puut, toisen kuskaamaan ne pois kolmannen istuttamaan pihan keskelle 100-vuotiaan naavapartaisen koivun jotta Playmobil -mies vois lepuutella sen varjossa lopen uupuneena ja odotella että helikopterit tuovat hänen playmobil –talonsa. Jotta aika ei ois käyny pitkäks se palkkas työttömiä kanniskelemaan sylin kokoisia kiviä ympyrässä puun ympärillä ja huuteli välillä heitä vaihtamaan kiertosuuntaa, näin Playmobil-mies loi pienelle pitäjälle työpaikkoja. Kaupunginjohtajat oli tyytyväisiä kun Playmobil-mies vieläpä kutsui heidät saunomaan, vuorotellen he taputtelivat hellästi hänen selkäänsä vihdalla niin että suunpielet paukku. Playmobil-miehen thaimaalainen vaimo tarjoili miehille virvokkeita, sytytteli sikareita kun miehet ihaili playmobil-miehen uutta uljasta venettä joka hädin tuskin mahtui järveen.

(English translation: http://juho6.blogspot.fi/2013/09/i-write.html) kirjotan ku oon lähdössä, kirjotan ku palaan ku taas pakkaan kamat ja jatkan matkaa kirjotan periltä et oon vielä puolimatkantiellä kirjotan ku sattuu niin ettei sil oo sanoja, ku oon niin kiitollinen et sitä on mahotonta osottaa ku yritän ymmärtää ku yritän ylittää ymmärrystä ku yritän pyrkiä hyvään ku pyrin pysähtymään ku pyrin hyväksymään kirjotan ku en osaa avata suuta mut on saatava sanottua ettei sydän pakahdu halvaannu pakastu kirjotan ku oon saanu suuni avattuu mutten puettuu ajatuksiini oikeiksi sanoiksi kirjotan ku oon niin pahoillani ettei saa sanottuu eikä oikein haluis kirjottaakaa kirjotan ku haluisin syleillä maailmaa mut kädet ei oo tarpeeks pitkät kirjotan kohti aamuu, ei et aika kuluis yö virtaa musteesee, löytää syvällisempiä sanoja ku päivänvalo se ei valita virheist joit kirjotan et oppisin niistä muistaakseni kuinka oon ollu ja kääntyny kirjotan vikat sanat viel ku kaikki on päättyny, kirjotan ku oon kirjottamiseen päätyny enkä enää oikein osaa muutakaan senkää vertaa kirjotan ku kaipaan syliä ku kaipaan sylistä ku kaipaan sylissä kirjotan ku kaipaan lempee, rakkautta kirjotan ku tarvisin halausta ja ku tarviin suhteutusta ku pelkään et pitäs taas alottaa kaikki alusta, kirjotan ja alotan kesken tarinan ku pahimmat ylämäet on jo kavuttu ja ku silmät painuu kii nii en enää kirjota oon riittävästi sillä kertaa sanonu, nään unta kirjottamisesta herätessä kirjotan taas saadakseni kaiken alkamaan, saadakseni itseni jakamaan jaksamaan mä kirjotan huonosti rumasti likasesti, kauniisti vihasesti pikasesti hitaasti yli ali kierosti suoraan vinoja pinoja papereita lattialla kirjotan niin et jään kisas vikaksi niin et paperi mut sisäänsä imaisi kirjotan niin et käteen sattuu nii et unohan mitä oon kirjottanu sit voin sanoo taas kaiken uudestaa, muuttaa näkökulmaa kirjotan vaik se ois turhaa vaik kaikki mitä sanon ois tuubaa nii mä kirjotan ja toivon et löytyy orkesteri kirjotan vaikka ongelmistani niin ku et mul on kiikarit joil näkee aina auringonlaskun kirjotan vaik ois taivas kattona ja sänky matto vaa kirjotan pitääkseni itteni hengissä kirjotan itteni kenkiin kengistä penkkiin penkistä henkiin hengiltä kirjotan ku oon hengissä kirjotan ku on pakko niin ku on pakko hengittää kirjotan kotona ystävällä junassa bussissa, kirjotan vihkoon kirjaan tietokoneelle tarkastusmaksun taa kirjotan käteen ku tavataan selkään ku halataan huuliin ku suudellaan kirjotan ku on pakko ja vastuu niin ku siivetön lentokone jonka on tehtävä pakkolasku